SOCIAL MEDIA

maanantai 7. marraskuuta 2016

Muutama päivä muuttoon

Selailin blogikirjoituksiani viime muuton alta, mutta huomasin, että enpä tullut käsitelleeksi muuttoon liittyviä asioita mitenkään erityisen paljon. Ehkäpä pitkä siirtymäaika oli tehnyt tehtävänsä, ja olimme sopeutuneet muutokseen edeltävän puolen vuoden aikana pikku hiljaa. Tällä kertaa muuton alla onkin ollut sen verran muita kiireitä ja sitten vielä talviaika vei illasta yhden tunnin niin, joten blogi on jäänyt todella vähälle huomiolle.

Muistan hyvin viime muuton rasittavan neuvonpidon kansainvälisiä muuttoja hoitavan firman kanssa. Muuttopäivää emme itse tienneet varmaksi kuin pari päivää ennen. Lähes sama kuvio toistui tälläkin kertaa. Kukaan ei taaskaan osannut kertoa, onnistuuko tavaroiden pakkaus ja kanto toivominamme päivinä. Soittopyyntöihin ei vastattu, muuten kuin kerrottiin kollegan ottavan kohta yhteyttä. Kollegan josta ei sitten kuulunutkaan mitään. Ymmärrän, että meillä kaikilla on töissä kiireisempiä päiviä, mutta päivästä tai vuodesta toiseen jatkuva väliinpitämätön meno vie muuttajan voimia turhanpäiväiseen tuhannen eri suunnitelman esivalmisteluun. Ei kiva.

Kansainvälisen muuton käytännöntoteutus


Lentoja ja läksiäisiä on vaikea ostaa ja sopia, kun ei ole varmaksi tiennyt, milloin tavarat pakataan ja asunnon ovi viimeisen kerran suljetaan. En ole hotellien suuri ystävä, joten en mielelläni vietä sellaisessa arkeani, ellei ole ihan pakko. Loppujen lopuksi saimme muuttopäivän selville muuttofirman Saksan päästä, koska engelsmannit pitivät mykkäkoulua. Lopulta lentojen varaus, läksiäisten mietintä ja seinienpaikkailuselvitykset pääsivät myös hurjan pitkäksi venyneelle puhdelistalle.

Kävimme hyvästelemässä myös merimieskirkon kerholaiset äiteineen.
Viimeisen kerhokerran kohokohta oli saksiin tutustuminen. 

Muutto lapsen kanssa


Lapsen kanssa ei asioita voi tehdä enää samalla intensiteetillä kuin aikaisemmin. Iltapäivät viidestä puoli iltayhdeksään vietetään lapsen kanssa verkkaisesti kokkaillen, syöden ja leikkien – paitsi perjantaisin, jolloin suuntaamme merimieskirkon suomenkieliseen kerhoon. Pakkailu sekä muu asioiden hoito on hankalaa varsinkin niinä iltoina, joina kotona on vain yksi aikuinen. Pientä projektia toki voi viedä päätökseen, mutta metatyö täytyy tehdä etukäteen.

Viime muuton alla onnistuimme vielä sairastumaan. Olikin varsin masentavaa purkaa uudella asunnolla muuttolaatikoista puolityhjiä palautuspulloja ja useamman vuoden vanhoja sanomalehtiä – vaikka nyt tälle jaksaa jo nauraa. Parempaan en vain olisi puolikuntoisena pystynyt. Käytin tuntikaupalla aikaa tarpeettoman roinan hävittämiseen ja ehdin samalla tutustua hyvin läheisen kierrätyskeskuksen henkilökuntaan.

Tälläkin muuttokerralla, mies on totuttuun tapaan varsinaiset muuttopäivät työmakalla. Jännäksi siis menee. Päätin, että nukumme naperon kanssa toiseksi viimeisen yön pakattujen laatikoiden keskellä asunnossamme. Näin muttohommat konkretisoituvat hänellekin, ja tämä ilta pysyy varmasti mielessä pitkään. Napero on jo aivan tohkeissaan, että pääsee heti muuton jälkeen Saksan mummolaan Oman, Opan ja serkkunsa kanssa leikkimään, ja uskonkin että varsinainen muutto jää tämän rinnalla varsin vähälle huomiolle. Viimeiseksi Lontoon yöksi menemme ystävien luokse, jotta pystymme viettämään läksiäiset ilman lastenvahteja.

Paluu Saksaan


Tällä kertaa emme myöskään ole etukäteen joutuneet käyttämään aikaa päivähoitoasioiden setvimiseen. Syy on yhteiskunnallinen: siinä missä Briteissä jokainen maksaa ja myös valitsee itse päivähoitokuviot, Saksassa yhteiskunta hoitaa osansa, ja haimme naperolle kaupungilta päivähoitopaikkaa muutama viikko sitten. Tapaaminen potentiaalisen hoitotädin kanssa on sovittu loppukuulle. Aivan mutkitta ei tämä kuitenkaan sujunut. Etänä pystyimme hakemaan vain perhepäivähoitopaikkaa,  koska päiväkotipaikkaa saavat hakea vain kuntalaiset. Muuton jälkeen siis käynnistyy lottoarvonta nro 2. (Saksan systeemiä vähemmän tunteville tiedoksi, että kolmivuotiaana siirrytään lastentarhaan.)

En oleta kahdeksantuntisia hoitopäiviä, vaikka niitä toivonkin. Tiedän että Saksassa ei ole tavallista, että molemmat vanhemmat tekevät kokoaikaista työtä, ja tästä johtuen päiväkodit sulkevat ovensa aikaisemmin. Toivotaan parasta, pelätään pahinta, mutta ei ainakaan makseta itse kaikkea. 

Käytännön asioiden hoidosta sen verran että viime viikot olen tutustunut asioiden hoitoon täällä Brittilässä. Vinkiksi saimme aloittaa muuttojärjestelyt kunnantalolta sekä vesifirmasta - sulkea piti siis kunnallisveron ja veden juoksu, joissa molemmissa kestää vähän muita tahoja kauemmin. Netin, puhelinten sulkeminen tulee keventämään kukkaroa jonkin verran, mutta mitäs teet. Turhaksi käyneestä roinasta pääsimme eroon tilaamalla hyväntekeväisyyskirpparilta noutokyydin vanhoille vaatteille sekä kunnantalolta muutamalle parhaat päivänsä nähneelle huonekalulle, ja tv-lupa piti myös katkaista.. Muuttopäivänä tai sitä seuraavana päivänä täytyy vielä sulkea sähkö ja postinkanto siirtää ystävien osoitteeseen, mikäli laskuja vielä tulee. Keväämmällä on tarkoitus tulla katsastamaan vanhat kulmat ja sulkea samalla reissulla pankkitili – ja siinä se sitten kai oli mitä näihin käytännön asioihin tulee.