keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Mitä jään Lontoosta ikävöimään?

Vajaan vuoden asustelu Lontoossa jätti meihin jälkensä, vaikka ollaankin koluttu jo monia Euroopan kulmia – tai ehkä juuri siksi. Ulkomaankomennus ja uusi asuinmaa antavat paljon enemmän, kun on  matkassa avoimin mielin. Vaikka elimme omassa ulkomaalaiskuplassamme, joka Lontoossa on vähän liiankin helppoa, joitain perusenglantilaisia ja joitain Lontoolle ominaisia juttuja jää silti ikävä. 

Ystävälliset englantilaiset naapurit 

Olivat todella ystävällisiä – ainakin suomalaisen mielestä. Täällä Saksassa jään rikkominen vaatii vähän enemmän panostusta kuin Briteissä, mutta kun se on rikottu, voi välit olla mutkattomammat kuin brittinaapurien kanssa. Toki osa brittien kohteliaisuudesta menee kulttuurin piikkiin, mutta sitä minä en mamuna oikein oppinut lukemaan, joten kohteliaita yhtä kaikki. Toki oli niitäkin, jotka onnistuneesti katsoivat aina muualle, mitä täällä taas ei saa tehdä, vaan kotitalon kulmilla on turvallisempaa tervehtiä kaikkia vastaantulijoita. 

Sunnuntaiaukiolot Englannissa

Se ettei tarvi hoitaa kaikkia asioitaan lauantaina ennen neljää, vaan että on sunnuntainakin aikaa, helpottaa työssäkäyvän elämää aika lailla.  Erityisesti on jo ikävä sunnuntaipartureita.

Elokuvat, teatterit ja kaikenlainen kulttuurimeno 

on Briteissä aika hyvin keskittynyt siihen  yhteen miljoonametropoliin, joten tarjonta oli ylitsepursuavaa. Saksassa miljoonametropoleja on useampia, joten kaikenlainen aktiviteettitarjonta voi aluksi tuntua suppeammalta. Ainakin jos tykkää katsoa vaikkapa elokuvat alkuperäiskielellä.

Englantilaiset pubit 

Tätä tuskin tarvii britanniansuomalaiselle selittää. Erityisesti ravintolamaisia pubeja ruokalistoineen on ikävä. Ja kun kerrankin ei asuttu viinimaassa, piti taas opetella juomaan olutta, joita niitäkin oli useampia toinen toistaan parempia.


Vähäsokeriset täysjyvämurot 

Saksassa syödään aamiaiseksi leipää erilaisin levittein. Murojen ystävät joutuvat opettelemaan leivän syönnin tai tyytymään suklaahöttömuroihin, ja puuro on täällä vauvojen ruokaa. Muksumme oli jokseenkin addiktoitunut vähäsokerisiin täysjyvämuroihin Englannissa asuessaan, joten etsimme vastaavia vieläkin.

Valmiiksi pestyt ja suikaloidut vihannekset 

Kuulostaa aika uusavuttomalta ikävöidä vihanneshyllyn tätä osaa. Ennen lapsiperheaikaa tuskin olisin kajonnut valmiiksi kuorittuun ja pilkottuun kurpitsaan, mutta nykyisin kyllä – koska ruuhkavuodet. Keittovihannespaketteja Saksassa kyllä myydään, mutta kuoriminen ja paloittelu jää asiakkaalle, joten kovin se ei illallisen valmistumista nopeuta.

Supermarkettien tarjonta yleensäkin 

Suurkaupungin ruokatarjonnan kanssa on vaikea kilpailla. Erityisikävä jää valmissalaatteja sekä piiiiitkiä valmisruokahyllyjä – joita Saksassa ei ole laisinkaan. Saksassa kokkailut aloitetaan tarkistamalla, milloin omilla kulmilla on toripäivä (Wochenmarkt) sekä kukkaron käteistilanne. Supermarkettien hedelmä- ja vihannestarjonta onkin aika surkea, koska kaikki käyvät torilla. Jos omilla kulmilla asuu paljon maahanmuuttajia, voi lähistöllä olla hyvä hevikauppa, mutta lihat ja kalat täytyy silti hakea torilta tai pikkuliikkeestä – ja tuo edeltävän kohdan leipä pitää tietenkin hakea leipomosta.


Etninen ruoka 

Ei ettei täältäkin löytäisi eksoottista suuhunpantavaa, mutta tarjonta on noin keskimäärin vähän paikallisempaa, on sitten kyse markettien tai ravintoloiden tarjonnasta.


Lontoon julkisen liikenteen maksupolitiikka  

Pankkikortin etämaksu. Tarviiko sanoa enempää? Saksassa metropysäkille ei voi lähteä ennen kuin on tarkistanut, että taskussa on tarvittava määrä kolikoita. Ja kyllä, olen kuullut, että jotkut käyttävät älypuhelinsovelluksia lipunostoon. Itse sain vuosia sitten hitaan puhelimen kanssa niistäkin tarpeekseni, enkä ole sen jälkeen uskaltanut kokeilla.


Etämaksuominaisuus taitaa olla jo kaikissa uusissa pankkikorteissa Saksassakin, mutta eri asia sitten, haluaako saksalainen sitä käyttää. Mieheni mukaan saksalaiset kammoavat (historiallisista syistä) kaikenlaista seurantaa, jonka helpoimmin välttää, kun ei omista yhdenkään kaupan kanta-asiakaskorttia ja maksaa aina käteisellä. Briteissä asuvalta saksalaiselta ystävältä kuulin, että yhden suuren markettiketjun yhteistyökumppani tarjosi halvempia vakuutuksia niille, jotka ostivat terveellisiä elintarvikkeita ja polkupyörän, joten britin päätä ei seuranta taida kylmätä.

Saunat Briteissä vs. Saksassa

Tätä joutuu varmasti selittelemään vähän. Saksassa on samanlaiset yhteissaunat kuin Briteissä, mutta saunaan mennään ilman rihmankiertämää. Täällä ei myöskään ole pyyhkeiden kanssa mitenkään häveliäs meno, kuten amerikkalaisissa unisex-saunoissa, vaan pyyhkeen voi huoletta laskostaa laudeliinaksi ja istua lauteilla juuri kuten huvittaa. Olen turhaan yrittänyt udella ystäviltä, miten kuuluu reagoida, jos saunassa törmää vaikkapa naapuriin, kollegaan tai entiseen opettajaansa. Ilmeisesti kuuluu olla kuin ei olisikaan. Saunahommissa karkeaan kahtiajakoon tottunut suomalainen tarvitsee rohkaisua, jotta uskaltaa lähipunttiksen saunaan.

Toki sitä on asioita, joita ei tule laisinkaan ikävä, kuten ruuhka-ajan metromatkailua tai palvelunumeroihin soittelua, koska olivat useinmiten jollain muulla mantereella ja mamuna sain  entisten siirtomaiden englannista hädin tuskin selvää, mitä minulle yritettiin kertoa. Ikävä ei myöskään tule pitkää matkaa lentokentälle eikä kaiken lamauttavia liikenneruuhkia, joihin Saksassa harvemmin törmää keskellä kaupunkia.  

  

4 kommenttia:

  1. Haha, ymmärrän :D Toki täällä Berliinissä on esim etnisiä ravintoloita ihan hyvin ja kulttuurin perässäkään ei tarvitse lähteä viereiseen kaupunkiin - sen sijaan tunnin matka-aika *mihin tahansa* kaupungin sisällä on aika vakio. Hassua sinänsä.

    Mutta murojahan mä tulin kommentoimaan: meillä ostetaan bio-kaupasta niitä täysin makeuttamattomia riisi (tai riisi-hirssi)-popseja sekä cornflakeseja, ja sekoitetaan niitä sitten johonkin sokerillisiin/suklaallisiin sopivassa suhteessa. Ei tule ihan yhtä äkkimakeaa aamiaista.

    Tsemppiä takaisinpaluu-kulttuurisokkiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietinkin, että Reformmarktista varmaan löytyy vastaus, kiitti vinkistä! Berliini taitaa painia ihan eri liigassa näihin muihin kaupunkeihin verrattuna. Olen kuullut, et siellä pärjää niin hyvin englannilla, että voi melkein unohtaa olevansa Saksassa 😉

      Poista
  2. Palasin sunnuntaina viikon reissulta Lontoosta ja kirjoitin pitkän sepustuksen suhteestani tuohon kaupunkiin, mutta se tietenkin hävisi bittiavaruuteen... Pystyn kyllä samaistumaan kaikkiin mainitsemiisi juttuihin :-) Paitsi että niitä koko liikenteen lamauttavia ruuhkia on joskus Hampurissakin ja se on niin turhauttavaa!
    Muroja munkin piti kommentoida: olen viime aikoina ostellut Kölln-merkkisiä vähäsokerisia kauramuroja. Ne on pussissa (ei pahvipakkauksessa!) monen isomman kaupan murohyllyssä. Tykkään itsekin kovasti toisin kuin sokerimuroista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Ehkäpä se teksti syntyy vielä joku päivä uudestaan. Köllnin murot meillä on testissä. Ne ei aluksi meinannut kelvata, koska ovat aika kovia. Lontoon liikenneruuhkissa rasittavinta oli se, että vaikka olisikin voinut ottaa taksin (töiden piikkiin tms.) ei voinutkaan, koska autolla matkaan olisi mennyt kauemmin kuin julkisilla. Käytännössä taksilla kannatti mennä lentokentälle vain ennen aamuseitsemää tai iltayhdeksän jälkeen...

      Poista