SOCIAL MEDIA

torstai 5. tammikuuta 2017

Paljon, paljon jäätelöä!

Kolmas kieli jäi muuton myötä pois arkipäivästä ja naperon kieliympäristö muuttui muutenkin aikamoisesti lyhyen ajan sisällä. Vähemmistökielestä, suomesta, tuli loppuvuoden ajaksi enemmistökieli. Maanantaina taasen palasimme viiden viikon jälkeen Saksaan, joten suomi jäi vähemmistöön. Yhden kielen jäätyä pois odotin kahden jäljelle jäävän sanaston hurjaa kasvua sekä tietysti suomen saavan hetkeksi vähän dominantimman asemman saksaan verrattuna.

Jälkimmäinen oli ehkä vähän enemmän toiveajattelua, koska perheen saksanpuhuja on myös Suomessa. Ympäristökieliasemasta huolimatta suomen määrä tuskin merkittävästi muuttui naperon arkipäivässä, mutta puhujien määrä moninkertaistui – ja tämä näkyi ja näkyy edelleen naperon puheessa. Tällä hetkellä suomi ja saksa vaikuttavat olevan aika balanssissa, mutta saksankielisen päiväkodin aloitus näkyy varmasti pian. Täytyy vain pitää huoli, että ehdimme pitää tarpeeksi yksikielistä suomenkielistä aikaa (ks. lisätietoa alla olevasta linkistä) ja että kielet kehittyvät rinnakkain.

Näiden viikkojen ajan en ollut aivan yksin vastuussa suomenkielisistä aktiviteeteista. Vastuunjaon myötä napero oppi liudan synonyymeja monille sanoille, ja paljon, paljon asioita, joita hän tuskin minulta kuulisi. Itsehän sitä käyttää aika muuttumatonta sanastoa, varsinkin oman lapsen kanssa. Ystävien kanssa sitä puhuu useammasta asiasta ja tekee tyylillisiä valintoja (lue: käyttää synonyymeja), joita taaperon kanssa ei niin käytä. Tästä syystä lapsen voi olla vaikea ymmärtää muita kotikielen puhujia kuin omia vanhempiaan, joiden sanasto vaihtelee vähemmän. Tästähän varoitteli Soile monikielisyysluennollaan.

Suomessa oltiin koko ajan uusien asioiden ympäröiminä. Lunta, jäätä, liukkaita teitä ja sauna – muutamia mainitakseni. Paljon oli siis opittavaa, mutta osoittautui napero myös taitavaksi assosioijaksi. Saksan Eis voi olla kontekstista riippuen suomeksi joko jäätelö tai jää, vaikka voi saksaksikin sanoa Eiscreme (tai Eiskrem tai Eiskreme – rakkaalla lapsella on monta nimeä), jos haluaa. Naperosta tuli siis varsinainen sauna- ja jäisten juttujen ekspertti, vaikka lunta saimmekin odotella kotiovelle asti.

Oppipahan tuo myös avartamaan diftongejaan ja käyttämään lounaismurteisia si-imperfektejä niinkuin kunnon länsisuomalaisen kuuluukin. 





Uusi kotikaupunkimme olikin laittanut maiseman nätiksi kotiinpaluutamme varten. Maa oli satanut lumesta valkeaksi yön aikana, ja ammulennon jälkeisen kotimatkan viimeisen osuuden saimme ihastella lunta auton ikkunasta. Ehdimme vielä vähän pelata lumisotaa ja nähdä yhden lumiukon, ennen kuin lumi suli pois. Toivottavasti ei jäänyt tälle talvelle ainoaksi kerraksi.

2 kommenttia :

  1. On aina kiva lukea näitä kielipohdintoja! Itsekin olen miettinyt tuota synonyymiasiaa. Lapselle puhuessa tulee varsin usein valittua helpommat ilmaisut. Jopa kirjoja lukiessa saatan välillä vaihtaa lennosta sanoja sellaisiksi, joita tiedän lapsen ymmärtävän. Kuulema lapsella, jolle luetaan paljon, on moninkertainen sanavarasto muihin lapsiin verrattuna. No, ei tällä minun tavallani...
    Me olimme koko joulun ja uuden vuoden kotona, mutta kuluneen kuukauden aikana meillä oli kolmesti vieraita Suomesta ja muinakin iltoina Suomi-kavereita kylässä. Lapsi sai siis varsin tukevan annoksen suomea muiltakin puhujilta ja juuri tänään pohdin, että hänen suomenkielensä kuulostaa yhtäkkiä asteen sujuvammalta. Varmasti puhujien määrän lisääntymisellä oli vaikutusta. Tosin jotain hassuja uutuuksiakin on ilmaantunut puheeseen, niin kuin tuplaperfekti: "mä olen syönynyt paljon", "mä olen mennynyt" :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa, joka yksinkertaistaa sanomaa. Jotenkin sitä haluaa varmistaa, että lapsi ymmärtää ja siksi yksinkertaistaa puhetta tai kirjojen tekstejä usein - ja eihän tuo jaksa vielä kovin pitkiä sepustuksia kuunnellakaan. Kiva kuulla muidenkin kokemuksia!

      Poista