tiistai 29. elokuuta 2017

Vähemmän valittuja paloja poliitikkojen suista

Kun olin lukenut muutaman kärkevän reaktion Antti Rinteen perhepoliittiseen kannanottoon piti oikein tarkistaa, että mitä hän oikein olikaan kirjoittanut – ja sitten muistelin kuulleeni jotain vastaavaa muutama vuosi sitten Unkarissa. 

Piti vähän kaivella, mutta löytyihän se. Unkarin kristillisdemokraattien (tai mikä nyt sitten  onkaan,  Fidesz) kansanedustajan Istvan Vargan puheenvuoro muutaman vuoden takaa, kun Unkarin parlamentissa keskusteltiin ja äänestettiin perheväkivallan rangaistusten kiristämisestä. (Pieni varoituksen sana, seuraava kommentti voi aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä pahoinvointia tasa-arvoajatteluun tottuneille.) 


Vargan mukaan naisten kuuluisi (ennen uraa, siis ennen kaikkea) huolehtia, että synnyttäisivät yhteiskuntaan ei vain yhden tai kaksi vaan kolme, neljä tai viisi lasta, ja tämän (perheeseen ja kotiin panostuksen) jälkeen mies kunnioittaisi naistaan sen verran, että perheensisäistä väkivaltaa ei esiintyisi. Kovin identtisistä mielipiteistä ei siis ollut kyse, vaikka lapsiluku tuotiin molemmissa esille. Sen sijaan, että puoluesisaret olisivat tuomineet kommentit, he kiirehtivät kommentoimaan Vargan olevan erittäin mukava ja naiset hyvin huomioiva kollega.

Moiset poliitikkojen möläytykset ovat Unkarissa arkipäivää, mutta tämä kommentti jäi pitkäksi aikaa vellomaan vatsanpohjaani ällötystä aiheuttamaan. Varsinkin kun puheenvuoro esitettiin keskustelussa, jonka tarkoitus oli viivyttää lakiäänestystä niin pitkälle yöhön, että perheellisten (nais-)kansanedustajien täytyisi lähteä kotiin ennen sitä, ja näin äänijakauma jäisi konservatiivisemmaksi, ja onnistuihan se - tällä äänestykerralla.

Unkarin politiikkaa seuratessaan sitä usein toivoo, että olisi silmät kiinni unten mailla ja kyse olisi painajaisesta. Möläyttelyt, töksäyttelyt ja asiantuntemattomuudet ministeritasoa myöten eivät aiheuta pahennusta kuin vastakkaisessa leirissä, eivätkä näin juurikaan vaikuta äänestäjien käyttäytymiseen.

Alla vielä muutaman vuoden takainen silloisen (kulttuuri-) ministerin László Simonin kommentti aurinko- ja tuulienergian käytön mahdottomuudesta. Ministeri oli sitä mieltä, että maan energiateollisuutta ei voi pohjata aurinko- ja tuulienergialle, koska virtaa tarvitaan myös yöllä ja silloinkin, kun ei tuule. 





Että sellaista. Vaikka eipä tässä ole juuri mitään, mitä ei Suomessakin olisi jo noin suurin piirtein kuultu. 

Mutta siis sitä piti kirjoittamani, että jos Rinteen mielipiteet ärsyttivät menneellä viikolla, voi helpotusta tarjota se, että hiomattomista mielipiteistään huolimatta hän ei kuitenkaan ole sovinisti tai pölvästi, vaan ihan tavallisen oloinen Antti, joka paremmasta tietämättä teettää markkinatutkimusta kohdeyleisöllä.


torstai 17. elokuuta 2017

Perheetön varaslähtö arkeen

Viime aikoina on tullut mietittyä paljon tasa-arvoista vanhemmutta. Otin varaslähdön arkeen ja lensin takaisin Saksaan viikkoa ennen muuta perhettä, joka jäi lomailemaan mökille.

Me ei olla viime vuosina oltu kovin onnekkaita lomien ajoituksessa eikä olla aina pystytty viettämään kaikkia lomia kokonaisuudessaan yhdessä. Viime kesänä saatiin tyytyä pitkään viikonloppuun ja tämäkin kesäloma piti suunnitella viime metreillä uusiksi, koska sain opiskelupaikan, ja kesälomani siirtyi viikkoa aikaisemmaksi mutta mies ei enää pystynyt siirtämään omaansa. Reilu viikko lomailtiin yhdessä, viikon vietimme kumpainenkin lapsen kanssa mökillä ilman toista vanhempaa.

Tämän kesälomasäädön ehdoton voittaja on napero, joka pääsi Suomen kesämökille niin pitkäksi aikaa, että häneltä pääsi melkein unohtumaan, missä koti on. Siltä se ainakin erään puhelinkeskustelun jälkeen tuntui. Että saa nähdä, miten hyvin muksu sopeutuu takaisin saksalaiseen arkeensa.

- Äiti, missä olet?
- Kotona.
- Niin minäkin!
- Siis mökillä?
- Ei, kun kotona.

Perheen pojilla on takana mieletön lomaviikko, minulla vastuuton vaikkakin työntäyteinen opiskelijaviikko. Lopputulema on se, että kaikilla oli hauskaa. Ikävä on toki vaivannut puolin ja toisin, vaikka lapsi toki osaa omaansa vielä sanoittaa.

Täällä Keski-Euroopassa on hankala toteuttaa vanhemmuutta suomalaisittain tasa-arvoisesti monestakin syystä, mutta uskoisin jokaisen puoliksi suomalaisen ja ulkosuomalaisen perheen vanhemmuuden olevan asteen tasa-arvoisempaa kuin kokonaan keskieurooppalaisten kollegoiden. 

Itse myönnän tuupanneeni keskieurooppalaista siippaani tasa-arvoisen vanhemuuden suuntaan aika voimalla ympäröivän kulttuurin vastavoimaa peläten, ja nyt kerään työmme hedelmiä: ne tosiaan pärjäävät viikon keskenänsä. Toki naapurin mummolasta saa ruokahuoltoa tarpeen mukaan, mutta sama apu on ollut tarjolla minullekin.

Äiditön viikko ei olisi mahdollista kovinkaan monessa tuntemassani saksalaisessa lapsiperheessä, koska saksalainen perhedynamiikka on aika äitipainotteinen. Äidit ovat usein osa-aikatyössä tai kokonaan kotona ja hoitavat arjen pyörityksen, jonka eri askareet jäävät isille pimentoon. Näinhän se meilläkin aika pitkälti on, mutta olen silti aina pitänyt huolen, että perheessämme näkyy myös pohjoinen ulottuvuutemme. Ei aina arjen askareina (koska miehellä on pidemmät työpäivät kodin ulkopuolella) mutta ainakin asenteissa. Vaikka se voi paikallisille näyttää vähän omituiselta, meillä mies hoitaa esimerkiksi neuvolakäynnit (käytännössä täällä käydään kyllä lääkärissä) ja osan vaaterumbasta. Saksalaisisät ovat kyllä ahkeria leikkimään lastensa kanssa, mutta taidot rullaavaan arkeen voivat olla aika haperot.




Mutta minuapa ei haittaakaan, jos lounas koostuu keitetyistä nakeista, välipala unohtuu toisinaan syödä ja sadekelillä lähdetään kylille sandaaleissa. Tärkeämpää on että myös isällä on tasavertainen mahdollisuus puuhastella jälkikasvunsa kanssa ihan omaan tahtiinsa.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

10 + 1 kysymystä ulkosuomalaisille -blogihaaste

Haaste tuli jo useamman viikkoa sitten Pala suklaata -blogin Liisalta, kiitos tunnustuksesta! Nyt viimeinkin sain postauksen kuvineen hiottua valmiiksi, joten avot! 

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi? 

Pidän Saksassa siitä, että kaikki ei ole keskittynyt yhden kaupungin ympärille. Tämä tarkoittaa sitä, että minkään suurkaupungin asunto- tai työmarkkinat eivät ole ylikuumentuneet tai kovin kankeat ja kulttuuripuolellakin rientoa riittää pitkin maata. Suurkaupunkejakin on siellä täällä ja suuria pikkukaupunkeja sitäkin enemmän, ja jos maalla mielii asua, suurempi kaupunki löytyy mitä todennäiköisimmin aika läheltä.


2. Entä ikävintä? 

Ikävintä on liikenneruuhkat ja erityisesti loma-ajat, erityisesti nyt kun niitä täytyy meidänkin perheessä alkaa noudattaa. Juhlapyhien aikaan liikkumisiin menee tuhottomasti aikaa ja rahaa, ja silloin kannattaa suosia julkisia liikennevälineitä, jos ruuhkassa istuskelu pännii.


3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit? 

Olen aina halunnut matkata transsiperialla Pekingiin, mutta kaksi viikkoa ei siihen taitaisi riittää, joten sitten menisin lentokoneella Scheychellien aurinkorannoille makoilemaan ja lukemaan. Junamatka Siperian läpi ei taida myöskään olla kovin suosittu lapsiperheiden keskuudessa, joten jätän tämän loman suosiolla tuleville vuosikymmenille. 


4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan? 

Matkustaisin uudestaan varmaankin Keski-Italian aurinkorannoille, jossa menneinä kesinä tuli usein makoiltua entisen kämppiksen kanssa. Nämä löhölomat oli lämmöstä pitävän lukutoukan unelmalomia, joihin usein ajatuksissani palaan. Myöhemmin tein samankaltaisen reissun miehen kanssa autoillen läpi Pohjois-Italian. Oikeastaan en ole ollut lomalla, jota en tekisi uudestaan, vaikka harvempi kohde olisi yhtä kiva kolmevuotiaan kanssa. 


5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla? 

Ruusunmarjaviiliä. Mutta sitten kun olen Suomessa, en sitä osta, saati syö. Sen lisäksi tietysti kesän herkut, mansikat, mustikat, uudet perunat ja kaikki mitkä pohjoisen pallonpuoliskon aurinko hellii oikein makoisiksi.


6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen? 

Kun usko ja toivo ovat jo menneet, jäljellä on rakkaus. En siis enää usko ja enää todella harvoin toivonkaan. Kesämökki vei viimeisetkin paluumuuttohaaveet, koska nyt voi muuton sijaan tulla lomailemaan juuri niin pitkäksi aikaa kun ehtii, eikä tarvitse lorvia kenenkään nurkissa. 


7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä? 

Tykkään ehkäpä eniten pääsiäisestä. Silloin kevät alkaa yleensä näyttää parhaat puolensa ja saksalaiset juhlivat vähän suomalaisia rennommin. En kyllä pysty nimeämään mitään perinteitä, joihin olisin erityisen kiintynyt. Lasten pääsiäismunajahti lähinnä aiheuttaa etukäteisstressiä, kun lahjat ja muut tarvitsee ostaa -- ei kun pupu ne tuo! 



8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa? 

Vaikeinta oli päästä lentokentälle kukonlaulun aikaan. Piti herätä jo ennen neljää, eikä se todellakaan ollut helppoa, koska en ole aamuihminen. Opiskeluaikana erehdyin kerran kesätöihin erääseen pieneen hotelliin, jonka aamiaisvuorot oli iltavirkulle aika nakki. Never again.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muualla kuin Suomessa tai asuinmaassasi? 

Onhan näitä jo kokeiltu riittämiin, ja tämä on hyväksi todettu. Toki kuvittelen useinkin asuvani jossain muualla, usein mietin millainen ilma olisi entisillä kotikaduilla, ja mitä tänään tekisin, jos vielä siellä asuisin, mutta en usko että enää lähtisin, vaikka tilaisuus tulisi. 


10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Niitä oli niin paljon, varsinkin loppuvuoden muuton ja juhlien aikaan.  


+ 1 Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? 

Nykyisin olen niin tylsä ja jokseenkin mukavuudenhaluinen, että menisin varmasti mökille Suomeen sekä talvella sitten hiihtolomalle Etelä-Saksan vuorille. Haaveena on ollut myös Kiinan kiertomatka ja erityisesti vuoristot kiinnostaisivat, mutta haluaisin tosiaan mennä sinne transsiperialla, joten vielä muutaman vuoden saa tätä reissua odottaa. Lasta ei varmasti saa viikkokausiksi junaan.

Haasteet lähtee Maijulle, Lotalle ja Annille! Muut lukulistallani taitavatkin olla jo haasteen saaneet (ja siihen vastanneet).