SOCIAL MEDIA

maanantai 11. syyskuuta 2017

Toipilas ja Jokeri pokeri poks

Viikonloppuna oli pakko todeta, että syksyn eka räkätauti veti pidemmän korren siitä huolimatta, että ollaan miehen kanssa syöty viime viikot kilpaa sinkkitabletteja. Tänään jäin pikku toipilaan kanssa kotiin, vaikka olisi tuon ehkä jo tarhaankin voinut viedä. Tarhan säännöissä nimittäin mainitaan vain ja ainoastaan kuume hoitopäivän esteenä. Mielestäni ilman kuumettakin voi olla varsin kipeä, joten jäimme kotiin askartelemaan ja katsomaan Pikku kakkosta. 

Mies puolestaan suuntasi aamulla lentokentälle ja palaa työmatkaltaan vasta torstai-iltana, joten toiveissa on päästä jatkamaan arkea jo huomenna, että vältymme mökkihöperyydeltä. 

Friikkutyöt pystyy tekemään sairastuvalta käsin, opinnot hankalammin. Kun sain kuulla koulupaikastani sovimme miehen kanssa, että pyritään mahdollisuuksien mukaan jakamaan naperon toipumispäivät useamman tahon kesken. Käytännön kokemusta ei vielä ole siitä, miten helppo miehen on töihin ilmottaa jäävänsä päiväksi tai aamupäiväksi sairaan lapsen kanssa kotiin. Varovainen veikkaukseni onkin, että ei kovinkaan helppo ehkäpä lähes mahdoton.

Taitaa olla aika perhekohtaista, miten sairaan lapsen hoito järjestetään, mutta arvelisin, että isoäidit ovat tässä täällä Saksassa aika aktiivisia. Onneksi meilläkin on isovanhemmat, jotka tulevat mieluusti toipilasta kaitsemaan, vaikka asuvatkin useamman tunnin ajomatkan päässä. 

Aamupäivällä napero ehti löytää Pikku kakkosesta uuden suosikkiohjelman, Jokeri pokeri poksin. On mielenkiintoista seurata, miten paljon hän ymmärtää nykyisin (televisio)puhetta eikä komiikan tarvi enää perustua konkreettiin tapahtumaan. Aikaisemmin en ole huomannut, että hänen mielenkiintonsa kovinkaan kiinnittyisi ohjelmien kerrontaan tai dialogiin, vaan visuaalinen ärsyke on riittänyt pitämääm mielenkiinnon ruudussa. 

Mielenkiinto kaikkea kohtaan on herännyt, kyselyikä on alkanut! Omituista kyllä – suomeksi. 


Lähetä kommentti